torstai 3. syyskuuta 2015

Loppufiilikset ja -poset

Innostuinko salitreenaamisesta? En ihan. Mulle on tärkeämpää se mitä osaan kehollani tehdä, ei se mihin pystyn. Miten paljon rautaa pystyn nostamaan ei saa minua innostumaan tai hymyilemään yhtä paljon kuin haasteet akrobatian tai tanssin parissa. Jos joskus taas pääsen juoksemaan, niin siinä taas rakastan vapautta ja "olen antanut kaiken koko kehostani"- fiilifstä. Tietenkin on kivaa kun on saliohjelma. Nyt tiedän mitä tehdä, jos salifiilis iskee :)

Miten se fyysinen muutos? Hmm.. painoa tuli 2kg lisää ja farkut kiristää reisistä ja takamuksesta. Jokainen saa kuvan perusteella päättää tuliko apinasta lihaksikas vai lihava ;)
Ainakin vuoden verran matkoilla ollut ystäväni kommentoi jalkalihaksiani. Muutos näkyi kuulemma selvästi. Saliohjelmaan ei kuulunut erikseen vatsalihasliikkeitä, joten keskivartalon lihakset olivat ainakin omasta mielestäni vahvemmat kuukausi sitten.



Puudeli edestä
Puudeli sivusta
Kuvista sen verran, että maaninen hymy johtuu siitä, kun yritin pitää pokkaa ja olla räjähtämättä nauruun. Olihan se kokemus poseerata puudelin lailla alusvaatteissa kahdelle miehelle. Kuvattavana oleminen ei ole kyllä meikän hommaa alkuunkaan. Tuli jotenkin semmoinen olo, että kuvat on vähemmän noloja mustavalkoisina, siksi värittömyys.




1 kommentti:

  1. Upea Isa! Nämä kuvat piristävät harmaita työpäiviä samoin kuin lattareiden kuvasikin.. =)
    t. Mr X

    VastaaPoista